Historia

Mäntlahden rannikkokylän vanhat tonttimaat ovat sijainneet Haminan kaakkoiskulmassa, Suuren rantatien pohjois- ja eteläpuolella. Mäntlahden asutuksen syntyyn ja kehitykseen vaikutti epäilemättä kylän erinomainen sijainti maa- ja meriyhteyksien äärellä. Mäntlahtelaisilla oli Haminan lisäksi helppo pääsy myös muihin Suomenlahden keskuksiin. Suurta rantatietä myöten saapui toisaalta ajoittain myös sotilasosastoja, jotka aiheuttivat monenlaista vaivaa ja kärsimystä riippumatta siitä, olivatko kyseessä omat vai vihollisen joukot.

Mäntlahti mainitaan ensimmäisen kerran v. 1458 peräisin olevassa asiakirjassa (FMU 3076), jossa määritellään Suur-Vehkalahden länsi- ja eteläosan kylien välisiä rajoja. Mäntlahti määriteltiin 1500-luvun puolivälissä kuuluvaksi vuoroin Virolahden vuoroin Vehkalahden hallintopitäjään. Vuoden 1551 maakirjaan Mäntlahdelta on merkitty kahdeksan taloa, mutta v. 1573 taloja oli ainoastaan neljä. Kylän isännät olivat paitsi maanviljelijöitä myös kalastajia ja kippareita. (Rosén 1936:127-128,138,143-144.)

1700-luvulla Mäntlahden taloista muotoutui muotoutui kaksi herrasviljelystä, jotka yhdistettiin myöhemmin yhdeksi suurtilaksi eli "hoviksi". Kartanon päärakennus pystytettiin v. 1851 hieman erilleen pääkylästä, vanhan Ristolan talon tontille. (Korhonen 1981:358-361; Knapas 1984:100.)

Mäntlahden kylän vanhat tonttimaat ovat nykyisinkin asuttuja. Vanhakylän tontilla on edelleen peltojen ympäröimää maalaisasutusta; rakentamattomilla piha- ja peltoalueilla on todennäköisesti säilynyt myös aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä. Nykyisen Mäntlahden hovin tontillla on kartanon päärakennuksen lisäksi myös toinen asuinrakennus. Rakentamattomilla alueilla on saattanut säilyä jäännöksiä aikaisemmista asutusvaiheista. Hovin tontti oli 1700-luvulla pitkään autiona asukkaiden lähdettyä v. 1695-97 katovuosien seurauksena (Korhonen 1981:360).

MUSEOVIRASTON KULTTUURIYMPÄRISTÖ, REKISTERIPORTAALI/muinaisjäännösrekisteri